Mielikuvien rikas maailma
Miten
mielenkiintoinen käsite onkaan tuo ”mielikuva” ja silti
käytännössä mahdotonta ja ehkä jokseenkin tarpeetontakin
määrittää sitä täysin. Tiivistettynä: mielikuvat vaikuttavat
lähestulkoon kaikkeen, kaikkiin, kaikissa ja kaikessa. Mielikuvat
johdattelevat monesti elämää eri asioihin liittyen. Ne voivat
liittyä tulevaisuuden suunnitelmiin visioiden ja unelmien kautta.
Mielikuvat voivat synnyttää tavoitteita tai ne voivat olla
tavoitteiden toteutumisen välineitä. Mielikuvat jokatapauksessa
rikastuttavat valtavasti elämää ja ovat tiedostamatta usein
jatkuvasti läsnä kaikessa. Ne ovat kytkettyjä muistoihin,
haaveisiin, ajatuksiin... Lista on pitkä.
Pohdin
hiukan tätä monisäikeistä asiaa tässä kirjoituksessa. Lopussa
linkki pedagogiseen tutkimukseen, jonka olen tehnyt mielikuviin
liittyen. Tekstissä en ota esille lähteitä ollenkaan. Suurin osa
niistä löytyy tutkimuksestani.
Assosiationistisen
psykologian mukaan mielikuvaa voidaan pitää havaitsemisen
seurauksena. Mielikuvien onkin ajateltu olevan vahvasti yhteydessä
havainnointiin. Havainnointi mahdollistaa mielikuvien luomisen. Kuvan
muodostaminen vaatii usein jo olemassa olevaa materiaalia. Näin ei
tietysti ole aivan kaikissa tilanteissa. Mielikuvat ovat myös
tieteellisesti todistetusti hyvin vahvoja. Esimerkiksi jonkin
kehonliikkeen kuvitteleminen aktivoi samanlaisen aivosähkökäyrän
(EEG) ja lihassähkökäyrän (EMG) kuin liikkeen todellinen
suorittaminen. Tämä kertoo niiden merkityksestä paljon ja puhuu
sen puolesta, että asioita voidaan oppia niiden avulla. Sekä
urheilijat että muusikot käyttävät niitä oppimisen ja
työskentelyn apuna.
Yleisesti
ajateltuna mielikuva voi olla esimerkiksi muistikuva, jonka aktivoi
joku sana tai tilanne. Musiikissa ne mielletään hyvin usein
musiikin kuulemisen seuraukseksi. Tietynlainen musiikki luo
tietynlaisen tunnelman tai maiseman kuulijan mieleen. Musiikista
syntyviä mielikuvia pidetään tietoisina prosesseina. Kuulija on
yleensä tietoinen assosiaatioistaan, ja ne ovat hyvin yksilöllisiä.
Kuulijan mielikuvat saattavat kuitenkin erota hyvinkin paljon
musiikin alkuperäisistä assosiaatioista, eli säveltäjän työhön
vaikuttaneista asioista. Ne voivat erota myös paljon esiintyjän
ajatuksista, vaikka käsiteltävä materiaali on samaa. Joskus erot
voivat olla hyvinkin päinvastaisia ja radikaaleja. Vaikka mielikuva
onkin erittäin relevantti itse musiikille, on sen merkitys
kuulijalle hyvin henkilökohtainen.Taidemaalarin, kuvanveistäjän
tai näyttelijän kohdalla on helpompi käsittää, miten he kuvaavat
esimerkiksi maisemaa. Musiikin esittäminen taas ei ole niin
konkreettinen asia. Musiikki on aineellisesti liittynyt soittimeen ja
kehoon, mutta kaikki muu on ns. ilmassa: ääntä ja ajatuksia. Tästä
päästään musiikin kokemisen toiseen päähän, musiikin
esittämisen syntylähteille. Musiikin tuottaminen nuottikuvasta
ääneksi on monimutkainen prosessi. Kun mennään syvemmälle
nuottikuvan ja säveltäjän ajatusten tulkintaan, ollaan tekemisissä
hyvin haastavien asioiden kanssa.
Mielikuvat
jakautuvat useaan eri alueeseen. Voi olla liikesarjojen opetteluun
liittyviä mielikuvia, jolloin visuaalisten ajatuskuvien kautta
pyritään hahmottamaan, oivaltamaan ja kehittämään esimerkiksi
liikkeitä. Tällöin mielikuvat ovat yhteydessä usein myös
tuntemiseen.
Mielikuvat
voivat liittyä mm. tietyn tilanteen, kuten konserttitilanteen
kohtaamiseen etukäteen mielikuvien avulla. Tällöin pyritään
hallitsemaan esimerkiksi esiintymisjännitystä.
Molemmissa
edeltävissä tilanteissa mielikuvat toimivat enemmän tai vähemmän
realistisina, eivätkä pohjaudu asiayhteyden ulkopuolelta haettaviin
keinoihin ja ajatuskuviin. Tuolloin tavoite on konkreettisesti
kehittää/vahvistaa jotain urheilijan tai muusikon jo osaamaa liikettä ja vahvistaa
liikkeen ja tunteen kokemista, tai sitten keskittyä jonkun tilanteen
ratkaisemiseen ennalta kuvittelemalla.
Mielikuvia
voidaan erityisesti pedagogiigassa ja taiteellisessa työskentelyssä
käyttää myös tulkinnan ja oppimisen apuna. Tällaisessa
tilanteessa mielikuvat eivät sitoudu tietyllä tavalla konkretiaan,
vaan työskentelyä ohjaa tilanteen ulkopuoliset mielikuvat,
vertauskuvat ja inspiraation lähteet. Tällainen tilanne eroaa siis
hyvin merkittävästi edeltäviin esimerkkeihin verrattuna.
Mielikuvien kautta esimerkiksi sellonsoittoon liitetään asioita,
jotka eivät siihen lähtökohtaisesti kuulu. Tämä laajentaa
opetustilanteessa sellonsoiton ”reviiriä” ja oppilas voi
yhdistää soittamiseen erilaisia ja hyvin käytännönläheisiäkin
ajatuksia ja tuntemuksia. Samoin myös muusikko voi vahvistaa ja jopa
luoda tulkinnan mielikuvien pohjalle. Mielikuvat ja vertauskuvat voivat siis olla apuna myös uuden asian tai liikkeen hahmottamisessa ja oppimisessa, eivät vain jo osatun vahvistamisessa.
Musiikkiin
voidaan liittää lukemattomia mielikuvia: hiipien, väsyneesti,
pehmeästi, voimakkaasti, liitävä, kiitävä, romanttinen,
kävelevä, hapuileva, epätoivoinen... Mielikuvien ja tunteiden raja
on usein häilyvä. Tunteet voivat myös luoda mielikuvia ja mielikuvat voivat luoda tunteita. Ne ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, määrittäminen on siksi hyvin kompleksista.
Mielikuvamaisema
on usein olennainen ajatus tulkittaessa: C. Saint-Saënsin
Joutsenessa ”Joutsen lipuu kaunista jokea pitkin". Tuo ajatus luo
kappaleeseen sopivan tunnelman. Ajatus auttaa esiintyjää koko
kappaleen tunnelman kanssa, se luo teokselle emotionaaliset raamit.
Erilaiset yksityiskohtiin liittyvät mielikuvat auttavat taas teoksen
pienempien osien, kuten fraasien, tahtien ja äänten kanssa.
Vertauskuvat, joiden avulla voidaan kuvata sitä, miten jousella ja
käsillä kieliä kosketetaan, auttavat taas teknisten asiayhteyksien
hahmottamisessa.
Mielikuvat
liittyvät siis soitossa kaikkeen. Itse kutsun vertauskuviksi
asioita, jotka sanojen avulla palauttavat tietyn tuntemuksen ihmisen
mieleen. Esimerkiksi ”kissan silittäminen” palauttaa suurimmalle
osalle mieleen ja käteen tunteen ja tunteen voimakkuuden.
Tällaisia
tuntemuksia nimitetään myös kinesteettisiksi miellepiirteiksi.
Miellepiirteitä kuvataan ikään kuin koodijärjestelmänä. Ne ovat
kaikilla erilaisia ja automatisoituvat syntymästä lähtien. Niiden
avulla ja kokemustensa pohjalta ihminen mieltää, miltä joku asia
tuntuu. Nämä miellepiirteet kertovat ihmiselle esimerkiksi
tuntemuksen laadun kuten puristus, paino, kutina, lämpö, rentous,
kiristys, tärinä, pisto, vääntö tai veto. Miellepiirteet voivat olla hyvin yksilöllisiä, mutta voidaan olettaa, että on asioita, jotka mielletään myös hyvin samankaltaisesti. Opettaja pystyy
mielikuvien ja vertauskuvien kautta avaamaan oppilaalle miltä
asioiden kuuluisi tuntua. Tämä tapahtuu oppilaalle tuttujen kokemusten ja asioiden
kautta. Myös muusikko voi luoda teokselle sisältöä mielikuvien
avulla ja hakea vertauskuvista apua mm. soittimen käsittelyyn. Mielikuvista ja vertauskuvista voi myös rakentaa kokonaisen
tarinan teokselle. Narratiivi on tärkeää kokonaisuuden
hahmottamisen, elävyyden, suunnan ja myös ulkoa soittamisen
kannalta. Teoksethan ovat säveltäjilläkin usein lähtöisin
mielikuvista, maisemista ja tarinoista. Mielikuvat vievät siis suorasti tai epäsuorasti myös
musiikin alkulähteille. Kirjallisuuden ja laajan internetsisällön
avulla on mahdollista myös selvittää monien sävellysten
taustatekijöitä ja sitä kautta pyrkiä tuomaan mielikuvat ja
tarinat mahdollisimman lähelle säveltäjän maailmaa ja ajatuksia. Simplifioituna: jos säveltäjän tiedetään esimerkiksi ikävöineen kotimaataan tietyn sävellyksen syntyaikoihin ja teoksen emotionaalinen lataus viittaa samaan, voidaan päätellä hänen
kenties halunneen myös kuvata tai käsitellä tällaista. Tällaista tukemaan löytyy mahdollisesti myös muita musiikillisia viitteitä teoksesta tai säilyneestä kirjeenvaihdosta. Näiden tietojen avulla on mahdollista rakentaa mielikuvia säveltäjän ajatuksista, tunteista ja mielentilasta. Kun mielikuvien taustalla on myös historiikkia, on niiden merkitys suurempi ja ne tulevat todellisemmiksi. Uskon itse, että myös esiintyjä on tällaisessa tilanteessa itsevarmempi omasta näkemyksestään. On tiedossa valtava määrä
hyvin tarkkojakin aspekteja eri teoksiin liittyen. Säveltäjät
ovat pitäneet päiväkirjaa tai olleet aktiivisesti kirjeenvaihdossa. Joskus ulkopuolisista tiedonlähteistä on selvinnyt asiayhteyksiä.
Näissä
mielenkiintoisissa tilanteissa mielikuvat ja historia yhdistyvät ja
niiden avulla säveltäjän ja esiintyjän maailma tulevat hyvin
lähelle toisiaan mielikuvien avulla. Mielikuvat eivät kuitenkaan jää usein objektiivisiksi, vaan niihin sekoittuu esiintyjän omiakin kokemuksia ja tunteita. Esiintyjä pystyy kenties samaistumaan omien kokemustensa kautta säveltäjän tilanteen ja musiikin synnyttämiin mielikuviin.
Usein ei kuitenkaan ole mahdollisuutta selvittää teoksen syntyhetkiin liittyviä asioita. Itse olen huomannut, että usein teos synnyttää itselle mielikuvat ja kappaleen taustat saattavat vahvistaa niitä entisestään.
Usein ei kuitenkaan ole mahdollisuutta selvittää teoksen syntyhetkiin liittyviä asioita. Itse olen huomannut, että usein teos synnyttää itselle mielikuvat ja kappaleen taustat saattavat vahvistaa niitä entisestään.
Tämän
kappaleen sisältöä voisi siis tiivistää niin, että
vertauskuvien avulla on mahdollista hahmottaa kosketuksen volyymia, mikä
tarvitaan äänen tuottamiseksi jousella ja vasemmalla kädellä.
Mielikuva taas luo visuaalisen tai äänellisen päämäärän ja ymmärryksen, joka
auttaa tulkinnan ja myös mahdollisesti tekniikan kanssa. Monissa
tilanteissa mielikuva luo tavoitteen ja vertauskuva avaa, miten tuo
käytännössä käsien, kosketuksen ja instrumentin tasolla
toteutetaan.
Tilanteessa,
jossa käytetään mielikuvia osana pedagogiikkaa, opettajan
verbaalinen luovuus on merkittävässä roolissa. Sanat ovat vahvasti
musiikin synnyttämien mielikuvien lailla yhteydessä
henkilökohtaisiin kokemuksiin ja opettajan onkin erittäin tärkeää
olla tietoinen, miten kuvata asiat oppilaalle saadakseen halutun
vaikutuksen aikaiseksi. Sanojen käyttö on avain mielikuvien ja
vertauskuvien maailmaan. Sanavalintojen lisäksi vaikuttavina
keinoina ovat äänenpainot ja äänenvoimakkuus. Opetustilanteessa
opettajalla on tärkeä funktio provosoijana.
Ennen
kaikkea luovuus ympäröi mielikuvien käyttöä. Raimo
Lindhin mukaan juuri
mielikuvia käytettäessä ihmisessä vallitsee luova tila. Hän
näkee niiden roolin niin kokonaisvaltaisesti, että kuvaa kaiken
oppimisen olevan pohjimmiltaan mielikuvaoppimista.
On
mahdoton tiivistää tätä mielenkiintoista aihetta ja nyt pystyin
vain hieman raapaisemaan pintaa. Kuten tekstin alussa mainitsin,
mielikuvien jokaisen osa-alueen määrittäminen on lähes mahdoton
tehtävä. Asiasta on kirjoitettu paljon vuosikymmenien ajan ja se
ehkä kertookin sen kompleksisuudesta. Halusin kuitenkin lähestyä
tätä asiaa hieman, koska on innostavaa purkaa sitä ja huomata,
miten mielikuvat ovat tiedostamatta läsnä jatkuvasti elämässämme.
Ja tiedostettuina ne ovat myös erinomaisia harjoittelun, tulkinnan
ja pedagogiikan välineitä.
Ohessa
linkki kotisivuilleni, mistä on mahdollista ladata tekemäni
tutkimustyö.
Kommentit
Lähetä kommentti