Mielikuvien rikas maailma

Miten mielenkiintoinen käsite onkaan tuo ”mielikuva” ja silti käytännössä mahdotonta ja ehkä jokseenkin tarpeetontakin määrittää sitä täysin. Tiivistettynä: mielikuvat vaikuttavat lähestulkoon kaikkeen, kaikkiin, kaikissa ja kaikessa. Mielikuvat johdattelevat monesti elämää eri asioihin liittyen. Ne voivat liittyä tulevaisuuden suunnitelmiin visioiden ja unelmien kautta. Mielikuvat voivat synnyttää tavoitteita tai ne voivat olla tavoitteiden toteutumisen välineitä. Mielikuvat jokatapauksessa rikastuttavat valtavasti elämää ja ovat tiedostamatta usein jatkuvasti läsnä kaikessa. Ne ovat kytkettyjä muistoihin, haaveisiin, ajatuksiin... Lista on pitkä.
Pohdin hiukan tätä monisäikeistä asiaa tässä kirjoituksessa. Lopussa linkki pedagogiseen tutkimukseen, jonka olen tehnyt mielikuviin liittyen. Tekstissä en ota esille lähteitä ollenkaan. Suurin osa niistä löytyy tutkimuksestani.

Assosiationistisen psykologian mukaan mielikuvaa voidaan pitää havaitsemisen seurauksena. Mielikuvien onkin ajateltu olevan vahvasti yhteydessä havainnointiin. Havainnointi mahdollistaa mielikuvien luomisen. Kuvan muodostaminen vaatii usein jo olemassa olevaa materiaalia. Näin ei tietysti ole aivan kaikissa tilanteissa. Mielikuvat ovat myös tieteellisesti todistetusti hyvin vahvoja. Esimerkiksi jonkin kehonliikkeen kuvitteleminen aktivoi samanlaisen aivosähkökäyrän (EEG) ja lihassähkökäyrän (EMG) kuin liikkeen todellinen suorittaminen. Tämä kertoo niiden merkityksestä paljon ja puhuu sen puolesta, että asioita voidaan oppia niiden avulla. Sekä urheilijat että muusikot käyttävät niitä oppimisen ja työskentelyn apuna.

Yleisesti ajateltuna mielikuva voi olla esimerkiksi muistikuva, jonka aktivoi joku sana tai tilanne. Musiikissa ne mielletään hyvin usein musiikin kuulemisen seuraukseksi. Tietynlainen musiikki luo tietynlaisen tunnelman tai maiseman kuulijan mieleen. Musiikista syntyviä mielikuvia pidetään tietoisina prosesseina. Kuulija on yleensä tietoinen assosiaatioistaan, ja ne ovat hyvin yksilöllisiä. Kuulijan mielikuvat saattavat kuitenkin erota hyvinkin paljon musiikin alkuperäisistä assosiaatioista, eli säveltäjän työhön vaikuttaneista asioista. Ne voivat erota myös paljon esiintyjän ajatuksista, vaikka käsiteltävä materiaali on samaa. Joskus erot voivat olla hyvinkin päinvastaisia ja radikaaleja. Vaikka mielikuva onkin erittäin relevantti itse musiikille, on sen merkitys kuulijalle hyvin henkilökohtainen.Taidemaalarin, kuvanveistäjän tai näyttelijän kohdalla on helpompi käsittää, miten he kuvaavat esimerkiksi maisemaa. Musiikin esittäminen taas ei ole niin konkreettinen asia. Musiikki on aineellisesti liittynyt soittimeen ja kehoon, mutta kaikki muu on ns. ilmassa: ääntä ja ajatuksia. Tästä päästään musiikin kokemisen toiseen päähän, musiikin esittämisen syntylähteille. Musiikin tuottaminen nuottikuvasta ääneksi on monimutkainen prosessi. Kun mennään syvemmälle nuottikuvan ja säveltäjän ajatusten tulkintaan, ollaan tekemisissä hyvin haastavien asioiden kanssa.

Mielikuvat jakautuvat useaan eri alueeseen. Voi olla liikesarjojen opetteluun liittyviä mielikuvia, jolloin visuaalisten ajatuskuvien kautta pyritään hahmottamaan, oivaltamaan ja kehittämään esimerkiksi liikkeitä. Tällöin mielikuvat ovat yhteydessä usein myös tuntemiseen.
Mielikuvat voivat liittyä mm. tietyn tilanteen, kuten konserttitilanteen kohtaamiseen etukäteen mielikuvien avulla. Tällöin pyritään hallitsemaan esimerkiksi esiintymisjännitystä.
Molemmissa edeltävissä tilanteissa mielikuvat toimivat enemmän tai vähemmän realistisina, eivätkä pohjaudu asiayhteyden ulkopuolelta haettaviin keinoihin ja ajatuskuviin. Tuolloin tavoite on konkreettisesti kehittää/vahvistaa jotain urheilijan tai muusikon jo osaamaa liikettä ja vahvistaa liikkeen ja tunteen kokemista, tai sitten keskittyä jonkun tilanteen ratkaisemiseen ennalta kuvittelemalla.

Mielikuvia voidaan erityisesti pedagogiigassa ja taiteellisessa työskentelyssä käyttää myös tulkinnan ja oppimisen apuna. Tällaisessa tilanteessa mielikuvat eivät sitoudu tietyllä tavalla konkretiaan, vaan työskentelyä ohjaa tilanteen ulkopuoliset mielikuvat, vertauskuvat ja inspiraation lähteet. Tällainen tilanne eroaa siis hyvin merkittävästi edeltäviin esimerkkeihin verrattuna. Mielikuvien kautta esimerkiksi sellonsoittoon liitetään asioita, jotka eivät siihen lähtökohtaisesti kuulu. Tämä laajentaa opetustilanteessa sellonsoiton ”reviiriä” ja oppilas voi yhdistää soittamiseen erilaisia ja hyvin käytännönläheisiäkin ajatuksia ja tuntemuksia. Samoin myös muusikko voi vahvistaa ja jopa luoda tulkinnan mielikuvien pohjalle. Mielikuvat ja vertauskuvat voivat siis olla apuna myös uuden asian tai liikkeen hahmottamisessa ja oppimisessa, eivät vain jo osatun vahvistamisessa.

Musiikkiin voidaan liittää lukemattomia mielikuvia: hiipien, väsyneesti, pehmeästi, voimakkaasti, liitävä, kiitävä, romanttinen, kävelevä, hapuileva, epätoivoinen... Mielikuvien ja tunteiden raja on usein häilyvä. Tunteet voivat myös luoda mielikuvia ja mielikuvat voivat luoda tunteita. Ne ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, määrittäminen on siksi hyvin kompleksista. 
Mielikuvamaisema on usein olennainen ajatus tulkittaessa: C. Saint-Saënsin Joutsenessa ”Joutsen lipuu kaunista jokea pitkin". Tuo ajatus luo kappaleeseen sopivan tunnelman. Ajatus auttaa esiintyjää koko kappaleen tunnelman kanssa, se luo teokselle emotionaaliset raamit. Erilaiset yksityiskohtiin liittyvät mielikuvat auttavat taas teoksen pienempien osien, kuten fraasien, tahtien ja äänten kanssa. Vertauskuvat, joiden avulla voidaan kuvata sitä, miten jousella ja käsillä kieliä kosketetaan, auttavat taas teknisten asiayhteyksien hahmottamisessa.
Mielikuvat liittyvät siis soitossa kaikkeen. Itse kutsun vertauskuviksi asioita, jotka sanojen avulla palauttavat tietyn tuntemuksen ihmisen mieleen. Esimerkiksi ”kissan silittäminen” palauttaa suurimmalle osalle mieleen ja käteen tunteen ja tunteen voimakkuuden.
Tällaisia tuntemuksia nimitetään myös kinesteettisiksi miellepiirteiksi. Miellepiirteitä kuvataan ikään kuin koodijärjestelmänä. Ne ovat kaikilla erilaisia ja automatisoituvat syntymästä lähtien. Niiden avulla ja kokemustensa pohjalta ihminen mieltää, miltä joku asia tuntuu. Nämä miellepiirteet kertovat ihmiselle esimerkiksi tuntemuksen laadun kuten puristus, paino, kutina, lämpö, rentous, kiristys, tärinä, pisto, vääntö tai veto. Miellepiirteet voivat olla hyvin yksilöllisiä, mutta voidaan olettaa, että on asioita, jotka mielletään myös hyvin samankaltaisesti. Opettaja pystyy mielikuvien ja vertauskuvien kautta avaamaan oppilaalle miltä asioiden kuuluisi tuntua. Tämä tapahtuu oppilaalle tuttujen kokemusten ja asioiden kautta. Myös muusikko voi luoda teokselle sisältöä mielikuvien avulla ja hakea vertauskuvista apua mm. soittimen käsittelyyn. Mielikuvista ja vertauskuvista voi myös rakentaa kokonaisen tarinan teokselle.  Narratiivi on tärkeää kokonaisuuden hahmottamisen, elävyyden, suunnan ja myös ulkoa soittamisen kannalta. Teoksethan ovat säveltäjilläkin usein lähtöisin mielikuvista, maisemista ja tarinoista. Mielikuvat vievät siis suorasti tai epäsuorasti myös musiikin alkulähteille. Kirjallisuuden ja laajan internetsisällön avulla on mahdollista myös selvittää monien sävellysten taustatekijöitä ja sitä kautta pyrkiä tuomaan mielikuvat ja tarinat mahdollisimman lähelle säveltäjän maailmaa ja ajatuksia. Simplifioituna: jos säveltäjän tiedetään esimerkiksi ikävöineen kotimaataan tietyn sävellyksen syntyaikoihin ja teoksen emotionaalinen lataus viittaa samaan, voidaan päätellä hänen kenties halunneen myös kuvata tai käsitellä tällaista. Tällaista tukemaan löytyy mahdollisesti myös muita musiikillisia viitteitä teoksesta tai säilyneestä kirjeenvaihdosta. Näiden tietojen avulla on mahdollista rakentaa mielikuvia säveltäjän ajatuksista, tunteista ja mielentilasta. Kun mielikuvien taustalla on myös historiikkia, on niiden merkitys suurempi ja ne tulevat todellisemmiksi. Uskon itse, että myös esiintyjä on tällaisessa tilanteessa itsevarmempi omasta näkemyksestään. On tiedossa valtava määrä hyvin tarkkojakin aspekteja eri teoksiin liittyen. Säveltäjät ovat pitäneet päiväkirjaa tai olleet aktiivisesti kirjeenvaihdossa. Joskus ulkopuolisista tiedonlähteistä on selvinnyt asiayhteyksiä.
Näissä mielenkiintoisissa tilanteissa mielikuvat ja historia yhdistyvät ja niiden avulla säveltäjän ja esiintyjän maailma tulevat hyvin lähelle toisiaan mielikuvien avulla. Mielikuvat eivät kuitenkaan jää usein objektiivisiksi, vaan niihin sekoittuu esiintyjän omiakin kokemuksia ja tunteita. Esiintyjä pystyy kenties samaistumaan omien kokemustensa kautta säveltäjän tilanteen ja musiikin synnyttämiin mielikuviin.
Usein ei kuitenkaan ole mahdollisuutta selvittää teoksen syntyhetkiin liittyviä asioita. Itse olen huomannut, että usein teos synnyttää itselle mielikuvat ja kappaleen taustat saattavat vahvistaa niitä entisestään. 
Tämän kappaleen sisältöä voisi siis tiivistää niin, että vertauskuvien avulla on mahdollista hahmottaa kosketuksen volyymia, mikä tarvitaan äänen tuottamiseksi jousella ja vasemmalla kädellä. Mielikuva taas luo visuaalisen tai äänellisen päämäärän ja ymmärryksen, joka auttaa tulkinnan ja myös mahdollisesti tekniikan kanssa. Monissa tilanteissa mielikuva luo tavoitteen ja vertauskuva avaa, miten tuo käytännössä käsien, kosketuksen ja instrumentin tasolla toteutetaan. 

Tilanteessa, jossa käytetään mielikuvia osana pedagogiikkaa, opettajan verbaalinen luovuus on merkittävässä roolissa. Sanat ovat vahvasti musiikin synnyttämien mielikuvien lailla yhteydessä henkilökohtaisiin kokemuksiin ja opettajan onkin erittäin tärkeää olla tietoinen, miten kuvata asiat oppilaalle saadakseen halutun vaikutuksen aikaiseksi. Sanojen käyttö on avain mielikuvien ja vertauskuvien maailmaan. Sanavalintojen lisäksi vaikuttavina keinoina ovat äänenpainot ja äänenvoimakkuus. Opetustilanteessa opettajalla on tärkeä funktio provosoijana.
Ennen kaikkea luovuus ympäröi mielikuvien käyttöä. Raimo Lindhin mukaan juuri mielikuvia käytettäessä ihmisessä vallitsee luova tila. Hän näkee niiden roolin niin kokonaisvaltaisesti, että kuvaa kaiken oppimisen olevan pohjimmiltaan mielikuvaoppimista.

On mahdoton tiivistää tätä mielenkiintoista aihetta ja nyt pystyin vain hieman raapaisemaan pintaa. Kuten tekstin alussa mainitsin, mielikuvien jokaisen osa-alueen määrittäminen on lähes mahdoton tehtävä. Asiasta on kirjoitettu paljon vuosikymmenien ajan ja se ehkä kertookin sen kompleksisuudesta. Halusin kuitenkin lähestyä tätä asiaa hieman, koska on innostavaa purkaa sitä ja huomata, miten mielikuvat ovat tiedostamatta läsnä jatkuvasti elämässämme. Ja tiedostettuina ne ovat myös erinomaisia harjoittelun, tulkinnan ja pedagogiikan välineitä.

Ohessa linkki kotisivuilleni, mistä on mahdollista ladata tekemäni tutkimustyö.


/


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen blogitekstini koskaan, jännän äärellä

Festivaaliviikon tausta-ajatukset ja muuta!