Ensimmäinen blogitekstini koskaan, jännän äärellä

Tervetuloa blogiini!       

Tämä on erikoinen päivä ja toisaalta hyvin hauskakin hetki. Nuorempana vannoin etten koskaan kirjottaisi blogia ja toisaalta taas kirjoittaminen, omien ajatusten tallentaminen ja jakaminenkin ovat olleet aina tärkeitä aspekteja. Tekstejä olen tuottanut vuosien ajan aina runoista muihin asiateksteihin. Sinänsä hyvää vastapainoa nuo ja festivaalin työhön liittyvät paperityöt, joita toki riittääkin paljon. Nyt päätin alkaa jakaa ajatuksiani hieman julkisemmin tavanomaisten puheiden ja haastattelujen lisäksi.

Pääasiassa kirjoitan tänne ajatuksia ja kokemuksia Varkauden KesäKlassisen synnystä, rakentamisesta ja siihen liittyvistä ajatuksista. Tavallaan siis tämä toimii ikkunana myös tapahtuman sisälle. Sisälle kaikkeen siihen mikä edeltää tuota festivaaliviikkoa. Tämän vuoden 2019 festivaali on vain viiden päivän mittainen, siihen nähden valmistelutyö on valtavan pitkä ajanjakso. Ajattelin tämän mahdollisesti olevan mielenkiintoista luettavaa joillekin.
Olemme tapahtumana vielä hyvin nuori, vasta 3 -vuotias. Jännä nähdä mihin tämä vielä rakentuu ja millaiseksi kokonaisuudeksi vuosien saatossa muotoutuu!
Toki kirjoitan myös yleisesti ajatuksistani musiikista, musiikkimaailmasta ja muistakin aiheista.
Tämä ensimmäinen teksti on ajatuksenvirtaa kaikesta aiheeseen liittyvästä.

Tapahtuman valmisteluun käytettävät tuntimäärät ovat valtavia. Vaikka ne ovat hyvin tiedossa, ei niitä samalla tavalla lasketa. Tämä on intohimoon ja (jos voi sanoa) rakkauteen perustuvaa työtä. Ei tällaista lähde tekemään hetken mielijohteesta, kaikki vaatii tarkkaa harkintaa ja omien voimavarojenkin laskemista. Ainakin tiedostamista.
Päätöksiä, tehtävälistoja ja laskelmia kertyy
valtavat määrät, niiden avulla vähitellen festivaaliviikko rakentuu ja saa muotonsa.
Ennakointi ja intuitio ovat kaksi tärkeintä asiaa. Joskus ne mielletään jopa toistensa vastakohdiksi, mutta tässä työssä ne kulkevat käsi kädessä. Valmistelujakson edetessä ideat vaihtuvat ja uusia tulee tilalle ja toisaalta myös jotkut visioista ovat hyvin selviä jo heti alusta lähtien.
Suunnittelutyö on tavallaan asioiden mielessä pyörittämistä. Yksinäistä pohtimista paljonkin. Joka päivä löytyy uusi näkökulma ja silti täytyy säilyttää kuuliaisuus visiolle. Täytyy myös uskaltaa ottaa riskejäkin. Juuri niiden ja hyötyjen vertailu vie eniten aikaa.
Festivaali vaatii onnistuakseen useita "punaisia lankoja" ja aspekteja mitkä sopivat yhteen. Niihin vaikuttavat: tilat, musiikkikappaleet, esiintyjät.. Lisäksi perustavanlaatuiset asiat kuten säveltäjien juhlavuodet, aiempien vuosien ohjelmisto jne. Viikon muotoutuminen on siis hyvin monen asian summa. Yksi vaikuttava asia on niinkin epäromanttinen kuin talous. Kulttuurin ja musiikin tuottamisessa talouden haasteet ovat varmasti aina jollakin tavalla läsnä. Onneksi tukea on kuitenkin riittänyt ja yleensäkin Suomessa tuetaan kulttuuria vielä kohtuullisen hyvin. Tapahtumatarjontahan on täällä pohjoisessa hyvinkin laajaa maan kokoon nähden.
Musiikki on aivan upea asia, se nostattaa arjen yläpuolelle. On hienoa visioida asioita, mutta samalla myös talouden realiteetit ovat isossa osassa työnkuvaani. Itsekin festivaaleilla esiintyneenä tiedän miten on hienoa olla näistä ajatuksista vapaa ja vain luoda musiikkia. Tässä täytyy pystyä kuitenkin yhdistämään nämä molemmat, tavallaan se lisääkin juuri tämän työn mielenkiintoa - kuinka säilyttää kumpikin tasapainossa.
Kaikessa joutuu ajattelemaan hyvin pitkälle asioiden vaikutuksia ja puntaroimaan monimutkaisestikin todennäköisyyksiä. Oli sitten kyseessä ruokailuun liittyvä asia, muusikoiden kiinnitys tai vuoden värivalinnat internettiin...

Miten sitten kaikki saa alkunsa? Itse ajattelen, että jokainen vuosi lähtee alusta. Hyvät puolet on tärkeää säilyttää, mutta kaikki tulee käytyä läpi hyvinkin kriittisesti. Toki tapahtuman peruspiirteet ja aatteet säilyvät vuodesta toiseen.
Voi olla pitkäkin hiljaisuus ennenkuin sisälle alkaa syntyä visio. Sen voi laukaista vaikka kävelyretki metsässä. Siellä rauhan ja luonnon keskellä voi yllättää inspiraatio. Sitä seuraa sitten voimalataus ja tulevan kesän tapahtuma lähtee liikkeelle kohti toteutumista. Usein intensiivisin vaihe meillä on tapahtumavuoden alussa. Tuolloin kartoitetaan lopulliset talouden näkymät ja samanaikaisesti myös ohjelmakokonaisuus. Toinen hyvin intensiivinen vaihe on julkaisua edeltävä ajankohta. Tuolloin päivät ovat hyvinkin pitkiä.
Ajallisesti festivaaliviikon osuus on koko suunnittelussa vain hyvin vähäinen, kuin kruunu kaiken muun päälle. Silloin itsekin irtaantuu kaikesta rakenteellisesta työstä ja pääsee luomaan hienoja hetkiä yhdessä muiden muusikoiden kanssa. Niissä hetkissä ei ole mielessä yhtään ainoaa asiakirjaa tai numeroa (paitsi sorminumeroita soittaessa). Ne ovat niitä hetkiä mistä siellä metsäkävelylläkin visioin. Kaikki palaa ikäänkuin alkupisteeseen, näiden kahden hetken välissä on vain välttämätön uurastus.

Tapahtumahan on syntynyt hyvin vähitellen ja myös muotoutuu hyvin luonnollisesti kohti tulevaa. Itse haluan, että kaikki tapahtuu ilman pakottamista ja turhaa yrittämistä. Kaikki yhdessä vaikuttaa kasvua festivaalin parhaaksi, vuosi kerrallaan ja konsertti kerrallaan. On ollut hämmästyttävääkin jopa, kuinka paikalliset yhteisöt ovat lähteneet mukaan ja ovat osaltaan luomassa yhdessä tätä yhteisöllistä ja yleishyödyllistä tapahtumaa. Suuri ja nöyrä kiitos jokaiselle! Tapahtuman taustalla on aito halu ilahduttaa musiikin kautta. Antaa koskettavia, ilahduttavia, puhuttelevia ja jopa naurattavia hetkiä. Tarjota klassista musiikkia kaikille ja myös kenties herättää kiinnostusta klassiseen musiikkiin. Olen itse sitä mieltä, että kun sydämellä tekee jotain ja soittaa, on sillä aina joku vaikutus. Pohjimmiltaan kaikki tekninen taito ja muu tieto (ovat toki ehdottoman välttämättömiä) eivät kuitenkaan ole itseisarvo tai päämäärä. Kaikki tiivistyy siihen mitä soitto saa kuulijassa aikaan - puhutteleeko se ja kenties lohduttaa. Ilahduttaako, vai saako ajan pysähtymään. Näitä me tavoittelemme. Jos ne puuttuisivat, puuttuisi oikeastaan olennainen. Kaikki opiskelu yhdessä suuren harjoittelumäärän kanssa on toki äärimmäisen tärkeää. Jos ne kuitenkin etäännyttävät yleisöstä tai vievät pois musiikin puhuttelevuuden keskiöstä, jää musiikin perimmäinen merkitys sivuun. Silloin tekee musiikkia itseä varten, eikä palvele täysin kuulijoita. Musiikin tulisi pohjimmiltaan olla ymmärrettävää kaikille, se on oma lähtökohtani. Se ei saisi muuttua tieteeksi, eikä kuuntelemisen pitäisi edellyttää tutkintoja asiasta. Kaiken tulisi kaventaa muusikon, säveltäjän ja yleisön välisiä kuiluja. Yksinkertaistaa. "Luoda jotain hetkessä, kertoa tarinaa.. " Näin minulle kiteytti myös viimeisin opettajani, sellisti Raphael Wallfisch.
Tämä ajatus on myös KesäKlassisen taustalla. Ettei klassista musiikkia nosteta jalustalle vaan ennemmin tuodaan lähelle, silti säilyttäen saman korkean tason, taidon ja virtuoosisuudenkin. Tärkeintä on, että konserteissa voi kokea jotain ainutlaatuista. Oli se sitten tilan ja musiikin yhteisvaikutus tai vain koskettava esitys.

Uskon itse vision alkuunpanijan roolissa, että tässä festivaalissa on jotain hyvin erityistä. Siinä on montakin hyvin ainutlaatuista aspektia: luonto, musiikki, maaseutu, matala kynnys, nuorten panos ja pioneerin rooli tällaisessa tehtävässä Varkaudessa.
Varkauden luonto on itseäni häikäissyt jo pienestä pitäen. Mielessäni on kuvasarja hetkiä ja muistoja maaseudulla, järvien rannoilla, peltojen ja metsän tuoksujen täyttämillä poluilla.

Omaan työnkuvaani kuuluu tässä tapahtumassa oikeastaan kaikki sen osa-alueet. Olen vaikuttamassa kaikessa jollakin tavalla ja siihen liittyy suuri vastuu, mutta myös suuri ilo ja kunnia. Työhöni liittyy siis piirteitä mm. tuotannon, markkinoinnin, graafisen suunnittelun, toiminnanjohtajan ja myös talousalan alueilta. Tämä onkin tehnyt kaikesta äärimmäisen mielenkiintoista ja on ollut erittäin kehittävää ja monipuolista. Tekemällä oppii parhaiten. Toimin myös taustalla toimivan yhdistyksen puheenjohtajana.
Näiden lisäksi yksi tärkeimmistä rooleista on sopivien muusikoiden etsiminen joka vuodelle. Se vaatii taas moniulotteista ajatusta ja harkintaa - hyvä ilmapiiri lavalla ja sen ulkopuolella on äärimmäisen tärkeää. Se korostuu erityisesti pienillä festivaaleilla.
Innokkaita soittajia on ollut paljon ja halukkaita. Itse toki sitä haluaisi antaa mahdollisuuksia monelle. Erityisen iloinen olen tämän vuoden paikallisista "Nuorista muusikoista". Kesälle 2019 on nyt kuitenkin tulossa hieno porukka artisteiksi. Valintoihin vaikuttaa toki myös muusikoiden repertuaari ja muut aikataulut.

Verkostot Suomessa ja ulkomailla ovat olleet iso apu ja on hienoa, että muusikot niin alttiisti haluavat myös kesäloman aikana tulla esiintymään. Toisaalta kesähän on muusikoiden kiireisintä aikaa.
Kaikki heistä odottavat jo nyt innolla Varkauden KesäKlassista ja ensimmäiseen konserttiinhan on nyt enää vain reilu pari viikkoa.

Nyt on aika hiljentyä viettämään juhannusta ja unohtaa hetkeksi kaikki "langat käsissä".
Alla linkki sivuillemme ja myös sykkeessä.fi -median tekemään podcastiin.
Sieltä löydät myös muuta tietoa tapahtuman taustoista.

Alla myös linkki: ko. teos on itselleni hyvin tuttu, se pysäyttää ajan... Kuuntelepa! Sitä Sveitsissä asuessani usein kuuntelin kävellessäni Alpeilla ja katsellessani lumihuippuisia vuoria kaukana. Niiltä retkiltä syntyivät monet kesän 2017 ideoista. Tuolloin Sveitsi oli kotimaani.


Oikein hyvää juhannusta ja kuullaan taas!

yst.terv. Markus Hallikainen
Varkauden KesäKlassisen johtaja


www.varkauden-kesaklassinen.fi
http://www.sykkeessa.fi/2019/06/19/varkauden-kesaklassinen-tuo-esiin-nuoren-sukupolven-artisteja/
https://www.youtube.com/watch?v=Les39aIKbzE&t=605s

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mielikuvien rikas maailma

Musiikin vaikutukset

Festivaaliviikon tausta-ajatukset ja muuta!